maanantai 7. lokakuuta 2013

Robert Louis Stevenson: Tohtori Jekyll ja herra Hyde

Robert Louis Stevenson:
Tohtori Jekyll ja herra Hyde
(The Strange Case of Dr. Jekyll
and Mr. Hyde
, 1886)
122 s.
Otava 2007
Eräänä yönä koetilanne riistäytyy tohtori Jekyllin hallinnasta.

Siinäpä lyhyt ja ytimekäs takakansiteksti. Halusin lukea tämän 1800-luvun haasteeseen ja lähdin liikkeelle ennakko-oletusten painolastin kera. Kiitos jos jonkinlaisten mukaelmien ja median noin yleensä, kuvittelin tämän olevan vauhdikas seikkailu, jossa kurkitaan Jekyllin pään sisään ja Hyden olan yli. Ei se aivan niin mennytkään.

Pitääkö nyt taas sanoa, että nyt seuraa JUONIPALJASTUKSIA reippaat 100 vuotta vanhasta teoksesta?

Suurimman osan ajasta kertojana toimii lakimies Utterson, jolle syntyy jonkinlainen pakkomielle salaperäiseen, vastenmieliseen herra Hydeen. Miten Hyde liittyy kunnialliseen tohtori Jekylliin, jolla ei taidakaan olla puhtaita jauhoja pussissiin? Jekyll & Hyde on hieman salapoliisimainen, mutta enemmän sitä neiti Marple-tyyliä kuin C.S.I.:a. Salaisuus selviää enimmäkseen keskustelujen ja lopulta Jekyllin kirjoittaman kirjeen kautta. Ei siis mikään erityisen sykettä nostattava vauhtiseikkailu.

Enemmmän minua kiinnostikin kirja psykologinen puoli. Muistan jossain lukeneeni, että ah niin siveellisenä viktoriaanisena aikana kunniallinen perheenisä saattoi töistä tullessaan käväistä tapaamassa kaikin tavoin alistetttua lapsiprostituoitua. Jotenkin tuo jäi mieleen koko tekstistä (josta en muuta muista) erityisen iljettävänä esimerkkinä. Asioista ei puhuttu, vaikka niitä taatusti tapahtui. Vähän samaan tapaan hyvä tohtori Jekyll ei pidä pahana sitä, että muodonmuutoksen koettuaan käy Hydena tekemässä ties mitä kauheuksia. Niitä ei suuremmin eritelty, mutta tuota omaa esimerkkiäni minä koko ajan mietin. Päinvastoin, on hyvä, että Jekyllin omatunto säilyy puhtaana ja pahuudet tekee Hyde, jonka teot Jekyll kuitenkin jotenkin muistaa.

Ottaen huomioon, että myös lakimies Utterson pitää tätä hyväksyttävänä selityksenä, on pakko todeta että koko yhteiskuntaa selvästi vaivasi sama, no, hulluus ainakin Stevensonin mukaan. Ei mene jakeluun miten voitiin ajatella, että sama ihminen voi olla sekä se mukava koti-isä että raaka lasten hyväksikäyttäjä ilman mitään ristiriitoja. Että jotenkin he olivat eri ihmisiä, joilla ei ollut mitään tekemistä toistensa kanssa.

Ajatuksia herättävä teos siis vaikkakaan ei sellainen kuin sen luulin olevan.

Luettu myös: Esimerkiksi Kirjaretket, Pussinäädän kirjablogi, Matkalla Mikä-Mikä-Maahan ja Orfeuksen kääntöpiiri.
Haasteet: Sekä 1800-luvun haaste että In the Name-haasteen "ammatti".

4 kommenttia:

  1. Minullakin oli ihan toisenlaiset ennakko-odotukset kun tämän aikoinaan luin, ja muistelen jopa vähän pettyneeni. Toisella kerralla pääsinkin tähän jo enemmän sisälle, ja ihmettelin miten näin lyhyt kirja voi herättää niin paljon ajatuksia. Tuokin on aika mielenkiintoinen juttu, että suuri osa vaimoista hiljaa hyväksyi miestensä bordellikäynnit, eikä asiasta vain yksinkertaisesti keskusteltu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivottavasti tämä ei ole niitä kirjoja, jotka yläasteen ja lukion opettajat pakottavat oppilaansa lukemaan. No, vanhemmalle lukiolaiselle saattaisi upotakin, mutta jotenkin epäilen ettei tämä vielä avaudu sitä nuoremmalle. Vanhempi saa jo enemmän irti.

      Jotenkin koko aikakaudesta paistaa läpi sama tekopyhyys kuin kirjassakin. Tuollaista tapahtui koko ajan, mutta siitä ei missään nimessä voinut keskustella eli sitä ei tavallaan ollut olemassa. Ehkä se ei ollut niinkään hyväksyntää kuin sellaisen tilan puutetta, jossa asiasta olisi edes voinut keskustella.

      Poista
  2. Minustakin tämä oli hyvin erilainen, mitä odotin. Jotenkin kokemus oli laimeampi, olisin odottanut jotain vähän kauheampaa. Silti se oli monin tavoin mielenkiintoinen kirja, joka herätti ajatuksia, vaikkei juuri kauhunväreitä aiheuttanut, kuten kauhukirjallisuuden klassikolta ehkä sopisi olettaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Syytetään kirjasta tehtyjä mukaelmia. :) Niiden vuoksi minäkin tosiaan odotin jotain avoimesti raakaa ja kauheaa.

      Ehkä tuossa vaikuttaa se, että eri aikoina eri asioita on pidetty kauheina ja kauhukirjallisuutena? Stevensonin aikalaiset varmasti lukivat tätä vähän eri silmin.

      Poista