 |
| Mia Kankimäki: Asioita jotka saavat sydämen lyömään nopeammin 380 s. Otava 2013 |
Mia Kankimäki jättää 38-vuotiaana päivätyönsä
kustantamossa ja lähtee jäljittämään tuhat vuotta sitten elänyttä
japanilaista hovinaista ja kirjailijaa Sei Shōnagonia. Hän ei tunne
ketään Kiotossa eikä osaa kieltä, mutta hän on lukenut englanniksi Sein
Tyynynaluskirjan ja tuntee löytäneensä sielunsisaren: modernin naisen,
jonka havainnot elämästä voisivat olla Virginia Woolfin. Sei listaa myös
hurmaavia, ärsyttäviä, elegantteja asioita, ja niitä, jotka saavat
sydämen lyömään nopeammin.
Irtiotto ei ole helppo, mutta uusi elämä imaisee matkaajan nopeasti mukaansa. Hän huumaantuu temppeleistä, kirsikankukista, Kamo-joen itkupajuista, kabuki-teatterista, zen-meditaatiosta, teehuoneista.
Kolmas kerta peräkkäin kuin luen kirjaa, jonka lukeminen tuntuu kestävän ikuisuuden. Ei siksi, että kirja olisi sinänsä huono, mutta aina on jokin juttu joka hidastaa tahtia. Tällä kertaa se oli sekä sirpaleinen kerronta että Kankimäen tapa kohdistaa sanansa suoraan Sei Shōnagonille. Onneksi koko kirjaa ei kerrottu jälkimmäisellä tavalla, muuten tämä olisi jäänyt kesken. Se, mitä kirjailija kertoo Seille, on oikeasti kiinnostavaa. Vertailut Heian-kauden naisen ja nykynaisen välillä ovat osuvia ja ajatuksia herättäviä, ja olisin lukenut niistä mielelläni enemmänkin. Siksi onkin sääli, että ne ainakin omasta mielestäni hukkuvat tähän jokseenkin teennäiseltä tuntuvaan kikkailuun.
Ylipäätään kirjasta oli vaikea saada otetta. Siinä on sekä viihdyttävää matkakertomusta että (enemmän tai vähemmän) tieteellistä tutkimusta, sekalaisia havaintoja ja syvällisempää pohdintaa. Mukana on sekä Sein että Kankimäen tekemiä listoja erilaisista asioista. Sein listat ovat kiinnostavia ja kauniita, ja ilahduinkin kun kirjassa mainittiin, että Tyynynaluskirjasta on tekeillä suomennos. Se on sitten pakko lukea jossain välissä!
Ei kirja toki huono ollut, mutta luulen, että olisin pitänyt tästä enemmän kahtena erillisenä kirjana. Matkakuvaukset ovat mainioita ja Japani on sekä kiehtovan eksoottinen että jollakin tavalla kodikas. Olisin mielelläni lukenut aiheesta enemmän Kankimäen kirjoittamana. Tutkimus Sei Shōnagonista on myös erittäin mielenkiintoista, ja olisin mielelläni lukenut hänestä ja Heian-kaudesta enemmänkin Kankimäen kirjoittamana. Yksissä kansissa homma ei vain toiminut.
Mutta, nyt kyllä heräsi kiinnostus kyseiseen aikakauteen. Kuten varmasti monille muillekin, myös minulle Japanin historiasta tulevat ensiksi mieleen esimerkiksi samurait ja kabuki-teatteri. Uskomatonta ajatella, että paljon ennen niitä oli olemassa kulttuuri, jossa eniten arvostettiin kauneutta ja runoutta, sielun herkkyyttä.
Luettu myös: Muun muassa Kirjainten virrassa, SoulFoods&Moods, Kirsin kirjanurkka ja Sonjan lukuhetket.
Haasteet: Kansankynttiläin kokoontumisajot, kategoriana XIX: eli elämäkerrat ja muistelmat. Nimekkeessä on sydän, joten nyt on luettu myös In the name-haasteen "ruumiinosa".
Irtiotto ei ole helppo, mutta uusi elämä imaisee matkaajan nopeasti mukaansa. Hän huumaantuu temppeleistä, kirsikankukista, Kamo-joen itkupajuista, kabuki-teatterista, zen-meditaatiosta, teehuoneista.
Kolmas kerta peräkkäin kuin luen kirjaa, jonka lukeminen tuntuu kestävän ikuisuuden. Ei siksi, että kirja olisi sinänsä huono, mutta aina on jokin juttu joka hidastaa tahtia. Tällä kertaa se oli sekä sirpaleinen kerronta että Kankimäen tapa kohdistaa sanansa suoraan Sei Shōnagonille. Onneksi koko kirjaa ei kerrottu jälkimmäisellä tavalla, muuten tämä olisi jäänyt kesken. Se, mitä kirjailija kertoo Seille, on oikeasti kiinnostavaa. Vertailut Heian-kauden naisen ja nykynaisen välillä ovat osuvia ja ajatuksia herättäviä, ja olisin lukenut niistä mielelläni enemmänkin. Siksi onkin sääli, että ne ainakin omasta mielestäni hukkuvat tähän jokseenkin teennäiseltä tuntuvaan kikkailuun.
Ylipäätään kirjasta oli vaikea saada otetta. Siinä on sekä viihdyttävää matkakertomusta että (enemmän tai vähemmän) tieteellistä tutkimusta, sekalaisia havaintoja ja syvällisempää pohdintaa. Mukana on sekä Sein että Kankimäen tekemiä listoja erilaisista asioista. Sein listat ovat kiinnostavia ja kauniita, ja ilahduinkin kun kirjassa mainittiin, että Tyynynaluskirjasta on tekeillä suomennos. Se on sitten pakko lukea jossain välissä!
Ei kirja toki huono ollut, mutta luulen, että olisin pitänyt tästä enemmän kahtena erillisenä kirjana. Matkakuvaukset ovat mainioita ja Japani on sekä kiehtovan eksoottinen että jollakin tavalla kodikas. Olisin mielelläni lukenut aiheesta enemmän Kankimäen kirjoittamana. Tutkimus Sei Shōnagonista on myös erittäin mielenkiintoista, ja olisin mielelläni lukenut hänestä ja Heian-kaudesta enemmänkin Kankimäen kirjoittamana. Yksissä kansissa homma ei vain toiminut.
Mutta, nyt kyllä heräsi kiinnostus kyseiseen aikakauteen. Kuten varmasti monille muillekin, myös minulle Japanin historiasta tulevat ensiksi mieleen esimerkiksi samurait ja kabuki-teatteri. Uskomatonta ajatella, että paljon ennen niitä oli olemassa kulttuuri, jossa eniten arvostettiin kauneutta ja runoutta, sielun herkkyyttä.
Asioita jotka ovat lähellä, vaikka kaukana:Tämä samaan aikaan kun viikingit mellastivat Euroopassa ja runous ei ollut edes akkojen höpötystä.
Paratiisi.
Suhteet miehen ja naisen välillä.
Luettu myös: Muun muassa Kirjainten virrassa, SoulFoods&Moods, Kirsin kirjanurkka ja Sonjan lukuhetket.
Haasteet: Kansankynttiläin kokoontumisajot, kategoriana XIX: eli elämäkerrat ja muistelmat. Nimekkeessä on sydän, joten nyt on luettu myös In the name-haasteen "ruumiinosa".
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti